Mä välillä mietin, että millaisista asioista mä haluan kirjoittaa. Haluanko jakaa tietoa mun noitailuista tai yrttileikeistä, kun mun oma oppimisprosessini on vielä ihan kesken. Onko se tiedon jakamista vai harhaanjohtamista? Pitäisikö mun ensin käyttää itseäni koe-eläimenä ja todella odottaa vuosien kokemusta ennen kuin uskallan kehottaa muita tekemään samalla tavalla kuin itse teen. Saati kirjoitella eräilyhommista, viimeksikin Helvetinjärvellä unohdin makuualustan ja ruokailuvälineet kotiin. Lopulta vetelin pöperöni veistetyllä puunkappaleella suoraan trangian kattilasta. Paraskin puhuja.

Olisinko mä sittenkin mielummin semmonen dokulepakkoversio Sinkkuelämää Carriesta, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja paljastaa kaiken seksielämäänsä myöten. Uskoisin vaimon ainakin olevan todella tyytyväinen siihen ratkaisuun, eihän mikään ole oikeastaan liian henkilökohtaista kerrottavaksi. Vai haluaisinko mä sittenkin kirjottaa sateenkaariperheen arjesta ja vakuutella kaikille että joo joo ihan normaalia elämää tässä eletään. Ei harrasteta kosteaa homoilua päivästä toiseen ja kissataistella dramaattisesti Leimareitten jälkeen YO-talon edessä. Veikkaisin kyllä, että ketään ei kiinnostaisi loppujen lopuksi meidän perhe-elämä. Se kun pitää sisällään lähinnä typeriä sisäpiirivitsejä, jännittynyttä vaippojen viikkausta ja tonneittain kissankarvaa.

Olisko mulle sittenkin luontevampaa paasata vaan pontevaa asiaa. Mielipiteitä, argumentteja ja painavaa sanaa. Siitä kuinka uskon, että suurin osa sairauksista johtaa juurensa henkiseen pahoinvointiin tai ruokavalioon. Parhaimmat lääkkeet eivät todellakaan löydy apteekin hyllyiltä vaan luonnosta. Asevelvollisuus hevonperseeseen, tilalle vaikka jotain kehittävää - kaikille. Lakeja saa venyttää, niin kauan kuin muistaa käyttää vilkkua liikenneympyrässä. Maito kuuluu vasikoille. Homofobiset ihmiset on itse epävarmoja omasta seksuaalisuudestaan. Sudet kuuluu luontoon yhtälailla kuin ihmisetkin. Lapinlahden linnuilla on oikeasti hyviä kappaleita. Naurakaa vaan, mutta allekirjotan oikeasti kaikki edellä mainitut mielipiteet. Vitun suvakki.

Joskus olen harkinnut myös lifestyleblogin pitämistä. Käyttää itseäni lähtökohtana, mutta vetää kaiken aivan yli. Esitellä tän päivän outfittejä ja eilisen kirppislöytöjä. Antaa meikkausvinkkejä ja julkaista lattekupposten kuvia trendikkäissä kahviloissa. Uskokaa tai älkää, mutta tälläkin hetkellä mulla on päällä löysät bokserit ja musta huppari jossa on Uzin kuva. Toisin sanottuna muotiblogin ainekset on jo kasassa. Ja viimeksi kun join kahvia muualla kun kotona, olin ymmyrkäisenä onnesta kun sain sen joukkoon tilkan kasvimaitoa. Ei kaikilla huoltsikoilla sellaista herkkua ole! Olen kuullut, että muotiblogilla voi saada ilmaisia mainostuotteita. Pitänee siis oikeasti laittaa harkintaan.

(Kuvassa mä, ja sen on ottanut Miina Puolitaival.)