Hetkittäin on vaikeaa löytää tarpeeksi kolahduttavaa tai itseä puhuttavaa aihetta kirjoittamiselle. Haluaisi päästä tekstin imuun ja on helvetisti – jopa liikaakin – sanottavaa, mutta toteutus kusee. Ajatus pomppii lailla kiimaisen villipeuran ja mistään on vaikea saada otetta. Pään sisällä tuntuu samalta kuin yrittäisi nostaa saippuassa rimpuilevaa merimursua alasti syliinsä. Ajoittain sitä haluaisi jakaa kokemuksensa aiheesta, vaikka mikään ei ole kliseisempää kuin kirjoittaa kirjoittamisen tuskasta. Toisaalta en haluaisi että kukaan tietää minunkin kärsivän niin rahvaanomaisista ongelmista. Julkisestihan mä kirjotan sillon kun mua itteeni huvittaa.


Mutta mitä sitten jos viime kerrasta onkin vierähtänyt turhan kauan ja sanojen imu on muuttunut neuraalimmaksi ja lopulta löysien tekohampaiden välistä suoritetuksi ulospäinpuhalteluksi. Huono omatunto alkaa pikkuhiljaa muistutella itsestään piirrellen hiilihangolla mustia jälkiä takaraivoon ja yläselkään. Nurkassa vaaniva läppäri muuttuu yhtäkkiä vaativaksi, jopa hieman vihamieliseksi. Minunko se saatana pitää lepytellä? Mitä pidempi tauko, sitä vittumaisempi paluu näppiksen äärelle.


Tekosyiden konekiväärinomainen tykitys valtaa mielen, ja tottahan se on että on opiskelua ja on uusi työpaikka, on paikkakunnan vaihtoa. Tarkemmin ajateltuna koko elämä ja oman itsen perspektiivi on kääntymäisillään päälealleeen. Minä-alus on hitaasti ja torvea soittaen vaihtamassa kurssia ja turha se on ottaa tällaisessa vaiheessa stressiä jostain turhanpuhuvasta harrastuksesta. Eihän siitä edes makseta palkkaa.


Paskanmarjat. Olisiko se sittenkin niin, että mitä enemmän tekosyitä, oli se sitten mitä tahansa, että juuri näihin muutosten ja arjen uuvuttamiin hetkiin haluan palata myöhemmällä iällä. Juuri näita tuntemuksia haluan kenties hyödytää tulevaisuudessa. Jos käy niin etten itse nakkaa aiheesta paskan vertaa, ehkä joku muu voi hyötyä siitä. Oli se sitten kuinka pomppivaa ja punaista lankaa vailla hyvänsä. Paljon kokeneet ja monissa liemissä ryvetetyt aivonikin saattavat hyötyä epätäydellisistä ja jäsentelemättömistä kirjainejakulaatioista, sillä kaiken uuden keskellä voi olla hyvää tehdä tilaa muille asioille.


Taidan käydä ostamassa salaiselle rakastajalleni ruoskan ja suklaata. Rankaise mua Lenovo 100S, oon ollut tuhma tyttö.


PS:


Epätoivon hetkinä etsin inspiraatiota kirjoittamiseen Demi.fi keskustelupalstalta ja kopioin sielä galluppeja mihin vastailen salaa.