Me ollaan päätetty, että annetaan meidän mukulalle nimeks Salama tai Airut. Me ei aiota kertoa kenellekkään minkä merkkiset alavermeet sillä on, ja uskotaan että kukaan ei saa sitä selville ikipäivänä. Joulu- ja synttärilahjaks bebelle ei saa tuoda nukkeja tai autoja – nehän kun on selkeesti sukupuolitettuja leluja. Me puetaan se vaan violetteihin ja keltaisiin vaatteisiin, joskus mekkoihin ja joskus kravattiin. Ihan oman fiiliksen mukaan.

Tai sitten ei. Jostain syystä tuo tuntuu kuitenkin olevan ihmisten ennakkokäsitys kun niille kertoo, että aiotaan kasvattaa Nirppu sukupuolineutraalisti. Sananahan se on melko etova, tai siihen on tullut semmonen jännä särähdys. En mäkään sitä mielelläni ääneen sano. Jotenkin ihmiset kuvittelee, että se tarkottaa sukupuolien nuijimista tasapaksuks hötöksi siihen asti, että kukaan ei tiedä mitä on tai mistä tykkää.

Me ei olla otettu selville onko meille tulossa tyttö vai poitsu. Sillä kun ei ole mitään väliä. Me ei olla sen tyyppisiä ihmisiä jotka haluais kehystää kehdon vaaleanpunaisin harsoin tai tapetoida makuuhuone autotapetilla (paitsi siinä tapauksessa jos löydän jostain tapettia joka on koristettu Pösöillä). Mä en usko, että pientä vauvaa kiinnostaa perseenkä vertaa minkä värisissä rytkyissä se kulkee, kunhan niitä värejä vaan riittää.

Mulle sukupuolineutraali kasvatus tarkoittaa sitä, että annan lapsen seurata omia taipumuksiaan. Jos poika tykkää rakennella juttuja ja pelata futista, se on mulle ok. Jos tyttö haluu leikkiä barbeilla ja lakata kynsiä niin sekin on mulle ok. Mutta mulle on myös ok jos noi taipumukset menee toistepäin.

Mun mielestä on jollain tavalla itsekästä opettaa lasta elämään vain tietyssä muotissa. Vaikka sen tekisi miten hellävaraisesti ja huomaamattomasti, se on silti lapsen muokkaamista omien mieltymystensä mukaiseksi. Olisihan elämä helppoa jos olisi vain Seppoja ja Kirsejä, Sepot samanlaisia mutta ihan erilaisia kuin Kirsit. Miehet marsista ja naiset Venuksesta, vai miten se nyt menikään. Onko se helppous sitten sen kaiken väärti, samaa logiikkaahan se on kuin kiinalaistyttöjen jalkojen typistys.

Mähän kuulun siinä mielessä siihen ääripäähän, että en anna muutenkaan ihmisten sukupuolille kauheesti merkitystä. Tai oikeastaan en ajattele sitä sen kummemmin. Lähtökohtaisesti ihminen on ihminen. Mutta ei mua se häiritse, että monelle ihmiselle sillä on merkitystä, koska ei se ole multa mitään pois. Mua alkaa vituttaa vasta sitten, jos musta tehdään tiettyjä olettamuksia vaan sen takia, että mulla ei ole kikkeliä heilumassa jalkojen välissä.

Välillä ottaa aivolohkoon sekin kun ihmiset luulee, että nyt ollaan muokkaamassa ihmisiä ja kavaltamassa jotain tärkeetä ja perinteistä niiden elämästä pois. Koska siitähän tässä ei ole kyse pätkääkään. Ainakin omasta puolestani voin rehellisesti sanoa, että mun sukupuolineutraali homorummutus on ihan vaan tervettä järkeä antaa kaikkien olla sellasia kuin on, kunhan ei törki muita ilman lupaa. Semmoset maailman mä haluan tarjota mun lapselle, ilman että sen tarvii stressata ja miettiä mitä muut siitä ajattelee.