Pitäis kirjottaa, pitäis inspiroitua, nyt olis aikaa ja täydellinen set and setting. Itsekritiikki ja aloittamisen ahdistus ajaa tupakalle, kirjoitusfiilis karkaa. Taidankin pelata Wordbasea, kyllähän sekin kehittää sanallista suoristuskykyä. Tulee yö. Mikä avuksi silloin, kun on yrittänyt juoda teetä taiteellisesta mukista, lukenut itsehoito-oppaita ja viettänyt ajatuksia herättävän päivän satumetsässä, ja silti sormet eivät lähde elämään omaa elämäänsä näppäimistöllä ja ajatus tahtoo jökkiä kuin viagrakourallisen jäljiltä.

Mulla auttaa se, että hiivin kommandopipo päässä demi.fi:n (tai vastaavan) keskustelupalstalle ja pesiydyn galluppien pariin. Kopioin sieltä jonkun semipitkähkön kyselyn ja vastailen siihen. Oon aina ollut ystäväkirjojen perään ja irc-galleria aikoihin nautin perkeleesti siitä kun sai hyvällä omallatunnolla vastailla mitä ihmeellisimpiin RaZti TÄHän (x) tai ryyppykaverigalluppeihin, ja tyypit vielä luki ja kommentoi niitä.

Nyt aion heittää häpeäverhon nurkkaan ja haudata sen sorakuopalle tuhansien likaisten kalsarien rinnalle viimeiseen lepopaikkaansa. Täältä se tulee: Demistä kopioitu galluppi!

Oletko jo polttanut nyt syksyllä kynttilöitä?

• En. Jostain syystä meillä kuitenkin niitä on palanut, epäilen vaimon olevan asialla. Eipä sillä, kynttilät on kivoja. En vaan itse tuu ikinä ajatelleeksi, että voisin itsekin sytytellä niitä. Eilen kyllä poltin valmiiksi kuolleen hirvikärpäsen roviolla. Oma vikansa kun yritti piiloutua mun pipon alle.

  
  

Oletko nyt väsynyt?

• Vähän. Mulla on yskä, heräilin yskimään tasaisin väliajoin. Oon muutenkin pari viime yötä nukkunut vähän pinnallisesti, kun jännitän että pitääkö meidän lähteä synnyttämään. En uskalla nukahtaa, kun pelkään ettei mua saa sitten hereille. Lienee turha pelko, kun herään muutenkin mitä pienempiin ääniin.

  Toisaalta voisin kyllä olla paljon väsyneempikin, kiitos vuorenkilpiuutteen ja särmäkuisman. Musta tuntuu, että ne boostaa mun eloa ja oloa nykyään ihan huolella. Tai en tiedä johtuuko tää niistä, onko tää kuinka placeboa vai oonko vaan muuten onnellisempi kuin ennen. Oli miten oli, olotila on aika bueno. Ollut jo pitkään.

Oletko käynyt ikinä autiotalossa?

• Oon! Jostain syystä toi harrastus on vähän jäänyt lähiaikoina, pitää ottaa jatkossa asiakseen herätellä se henkiin. On mahtavaa tutkia ja haistella hylättyjä mestoja. Kuvitella millasta siellä on ollut aikojen saatossa, millasia tyyppejä siellä on asunut ja miksi se ammottaa nyt elämättömyyttään. Etsimisen ja löytämisen riemu, se jos mikä ruokkii uteliaisuutta ja jännityksennälkää. Tätä tuli teininä harrastettua serkkujen kanssa paljon, kaikista jännintä oli mennä lukkojen läpi. Vaikka ei me ikinä edes pöllitty mitään (ainakaan arvokasta), oltiin vaan pirun uteliaita apinoita.

Onko perheelläsi paljon rahaa?

• Joo, opiskelijan ja äippälomalla olevan työttömän talous näyttää helvetin valoisalta. Ei vaan, mukavasti tässä elellään. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Sanottakoon vaikka näin, että musta tuntuu silti niinku mulla jäin enemmän käteen kuin silloin kun olin vakitöissä. Mutta se ehkä johtuu siitä, ettei tarvi lohduttaa itseään materiaalilla tai mässyllä jatkuvasti. Töihin mulla on kyllä ikävä, siitä ei ole kyse. Kunhan niitä löytäisi vaan oikealta alalta.

Montako Mattia tunnet?

• Porin Matti vanha tuttu. Edelliseen kysymykseen viitaten Matti kukkarossa. Sitten yks rommilla täytetty taskumatti on mulle tosi tuttu kanssa. Onhan noita, Matteja.

Mitä lemmikkejä omistat?

• Ei kissoja omisteta, kissat omistaa mut. Kotona meillä on kaksi kuusvuotiasta kissaa joista mulla on yhteishuoltajuus, eli me eletään tavallista uusioperheen arkea. Semmoiset lihavuuteentaipuvat tappelupukarit, toinen musta perkele ja toinen harmaaraidallinen perus maalaiskissan näkönen kiiltokuvapoika. Porukoilla taas asuu mun vanha kunnon Kullervoni, se ei muinoin taipunut kaupunkielämään. Enhän sitten minäkään kun ikää tuli lisää.

Söitkö kesällä herneitä?

• Söin, mutta en nyt mitään mielettömiä määriä. Anoppilassa vetelin niitä ihan himooni. Koulussa söin kans, vaikka ne oli kaiketi tarkoitettu eläinten rehuks ja oli vähän mauttomia. Oltais muuten laitettu niitä meillekin, mutta loppui tila kesken, kun käsipelillä raivattiin peltoa ja penkkejä villiintyneelle palstalle, eikä sitä ihan määräänsä enempää jaksanut. Ensi keväänä voisi kyllä laittaa, kun saatiin tukahduttamalla aika hyvin paljastettua lisää multamaata.

Oliko sinulla pienenä paljon nukkeja?

• Olihan mulla kaikenmaailman Barbeja ja Molluskamaijoja, mutta en mä niillä kuulemma kauheesti leikkinyt. Paitsi sillon kun yksi silloinen ystäväni Kontsa ylipuhui mut leikkimään, ja kertoi aina mitä mun Barbien piti sanoa tai tehdä. Ah sitä dramatiikkaa. Mä mielummin rakensin majoja ja syötin raakoja omenia lampaille. Tai leikin mielikuvitusleikkejä.

Pidätkö itseäsi normaalipainoisena?

• Meillä ei itseasiassa ole ihmispuntaria, niin en voi olla ihan varma asiastani. Mutta peilistä päätellen ihan normaalin rajoissa oon joo. Sitäpaitsi läskit on lepposii. Tykkään kyllä mun ruumiinrakenteesta, oon aika vahva ja lihaksikas siihen nähden että en harrasta mitään painojennostelua tai vastaavaa. Kaljamahaa on vähän kertynyt vuosien saatossa, mutta ei oikeestaan ees haittaa. Mä tykkään kaljasta ja hyvästä ruuasta.

Tykkäätkö korvapuusteista?

• Joo! Onneks vaimo tykkää leipomisesta, se oli oikeestaan yks tärkee kriteeri miks valitsin just sen. Ja pieni mainos tähän väliin: Oriveden Herkkuhetkestä saa ihan jumalaisia korvapuustimunkkeja. Ja suurin osa niiden munkeista on VEGAANISIA !!!

  
  

Mikä on lempi teemakusi?

• Tottakai tähän pitää vastata että kaikki itse fermentoidut. Maitohorsma on yllättävän hyvänmakusta. Vuorenkilpitee on hyvää vaikka se ei maistu erikoisen hyvältä. Yhteen aikaan join sitä miltei päivittäin, mutta nyt oon vetänyt sitä tinktuuramuodossa ja tuntuu, että se päriseekin nyt enemmän. Mesiangervoteetä kiskon aina kipeenä, mun mielestä senkin maku on miellyttävä, vaikka jotkut ei kyllä voi sietää sitä. Valmisteepusseissa on kanssa joitain ihan siedettäviä, erityisesti joku hippitee vihreestä paketista minkä nimeä en muista.

  
  

Mikä oli lempikirjasi lapsena?

• Ihan penikkana Minttukirjat, Pupet ja Viiru ja Pesonen oli kovia. Mulle luettiin paljon, ja veikkaan että se on myöhemmin auttanut mua paljon kirjottelujutuissa. Sitten kun opin itse lukemaan niin tykkäsin Tarzanista, Peppi Pitkätossuista, Harry Potterista tietty ja Aku Ankoista. Muumikirjat on pärissyt pienestä asti, ja pärisee vieläkin. Oon aina tykännyt lukemisesta.