Ihan alkajaisiks mun täytyy sanoa, että oon koittanut pitää negaatioissa kieriskelyt aika minimissä nykyään. Se käy yllättävän helposti, oon luontasesti aika positiivinen ja elämään luottava tyyppi. Välillä toki russuttaminen ja kaikenlainen valittaminen on kivaa, en sitä kiellä. Varsinkin kun kaikki tuntuu menevän pahimman kautta mönkään. Kengät on läpimärät, takka ei syty vaikka tanssisin sen ympärillä tulentekotanssia perse paljaana tai kun vauva vaan huutaa naama punasena ja me ollaan niin väsyneitä että kävellään seiniä päin. Silloin suon itselleni kunnon räpiköinnin ja usein kaiken manaaminen jopa helpottaa oloa, niin että lopulta vain naurattaa. Parempi mun mielestä sekä itkeä että nauraa kuin pelkästään itkeä.

Kaikista negaationvälttelyistä huolimatta mua on alkanut korpeamaan pari asiaa. Erityisesti nää asiat nousee esiin nettikeskusteluissa, ja koska en osaa tuota facebookkirähjäämisen jaloa taitoa, tuon sanaseni sanottavaksi tässä. 

Keskustelun aihe: Sukupuolineuraali kasvatus. Nykyään tuntuu, että osa ihmisistä haluavaa välttämättä käsittää tämän aiheen niin, että punavihersuvakkihomoilla on nyt suuri missio saada häivytettyä sukupuolet ja niiden erot kokonaan pois. Ei saa sanoa poika, ei saa sanoa äiti ja kohta varmaan miehiltä kielletään viiksien kasvatus, ettei naisille tule siitä paha mieli. Itse olen ymmärtänyt sen vain niin, että kukin saa olla tyttö tai poika, mutta että ne kusivehkeet ei välttämättä kerro lapsesta että millainen ihminen siitä kasvaa. Se ei liene keneltäkään mitään pois.

Keskustelun aihe: Vittumaiset vegaanit. Aina tuputtamassa ruokavaliotaan muille ja moralisoimassa tavan ihmisiä lihansyönnistä. Suomessa on elukoilla hyvät olot ja maito miehen tiellä pitää. Sanonpa vain, että omien empiiristen tutkimusteni perusteella vajaan kahden vuoden ajalta se ruokavaliosta russuttaminen harvoin lähtee käyntiin vegaanin aloitteesta. Vegaaneille vittuilu sen sijaan tuntuu olevan hyväksyttyä koko kansan huvia, mikä nyt ei itseäni haittaa niin kauan kun hommat sujuu suunnilleen hyvässä hengessä. Mielelläni annan vinkkejä ihmiselle joka niistä on oikeasti kiinnostunut. Toki vittumaisiakin vegaaneita löytyy, ihan samalla tavalla kuin muistakin ihmislajeista.

Keskustelun aihe: Kasvissyönti yleisesti. Monesti olen kuullut viattomia kysymyksiä ns. lihankorvikkeista. Että minkä takia kasvistuotteiden pitää näyttää ja maistua ihan lihalta, eihän se nyt ole mitään kasvissyöntiä jos kerran lihaa tekee mieli. Minä olen ajatellut sen niin, että onhan se joka tapauksessa lihantuotannosta pois se yksi Härkis-paketti tai soijanakki. Itse olen kasvissyöjä lähinnä ympäristöllisistä syistä, tokihan ekstrana tulee se, etten haluaisi syödä älyllisesti kolmevuotiaan lapsen tasolla olevaa sikaakaan. Kiloon naudanlihaa kuluu kuitenkin 130000 litraa vettä, samaan aikaan kun sama määrä linssejä tai herneitä hurjat 50l. Siinä on melko vissi ero, valmistettiin se hernerouhe sitten jauhelihamaiseksi tai ei.

Keskustelun aihe: Sudet. Susi nähty juoksevan tien yli, vittuku mulla jäi haulikko himaan. Hengiltä kapiset olennot syömästä meidän pilttejä. Onkos tullut luettua vähän liikaa Isoa pahaa sutta? Kuinkahan monta todistettua ihmisentappoa on todistettavasti suden aikaansaannosta Suomessa? Kyllä me ihmiset ollaan semmoinen luomakunnan kruunu, ettei meidän kanssa mahdu täällä mahdu elämään sitten millään. Sitten kaadetaan vielä vähän lisää metsää ja ihmetellään miksi sudet ja muut suurpedot ilmestyvät nuohoamaan meidän takapihoja. Jätetään nyt sitten vielä se tyttären rakas puudelimuffe sinne narun päähän houkutteeksi. Huoh.

Keskustelun aihe: Feminismi. Nykyään inhottaa myöntää olevansa feministi. Jostain syystä sana on leimattu huonolla kalskahduksella huutavista femakoista ja miesvihaajista. Koen silti olevani feministi, kun kannatan tasa-arvoa molemmin puolin. Minusta intin pitäisi olla vapaaehtoinen (tai sitten pakollinen) kaikille, sukupuoleen katsomatta. Isyysasiat ovat aivan retuperällä verrattuna äitien oikeuksiin. Ilmeisesti siihen on kuitenkin tulossa äitiyslain ohella muutoksia parempaan suuntaan. Siitäkin huolimatta olen täysin #metoo kampanjan puolella, eikä se ole mielestäni yhtään hössötystä tai ylireagointia. Maailma kaipaa asennemuutoksia, niin että kaikilla olisi hyvä olla.

Olkoon tässä nyt tällä erää. Sanokaa sitten vaikka femakkokettutyttölepakoks, mutta se on sen arvoista. Kylläpä helpotti. Rauhaa tyypit !

http://www.fao.org/docrep/018/i3437e/i3437e.pdf