Mä en tajua sienistä hölkäsen pöläystä. Huomiseen mennessä mun pitäis tuntea kaikki Eviran ruokasienilistalla olevat nuljaskahaarakasorakkaat ja ylihuomena pitäisi jo olla niin pro, että voisin neuvoa muita. Siitä johtuen tällä kyseiselläkin hetkellä silmissäni vilisee rouskuja ja seitikit tanssii ripaskaa vasemmassa aivolohkossa. Ronskeimmat ja vaarallisimmat myrkkysienet uskaltaisin sanoa jo haltsaavani, lievemmät ovat kieltämättä vielä hakusessa. Eli suosittelen odottamaan vielä pari viikkoa ennen kuin menee uskomaan mun sienitietämykseeni.

 

Jos ei muuta, niin tämän viikon aikana olen kokenut mitä erikoisempia hajuelämyksiä. Kangaspalsamirousku tuoksuu erittäin hämäävästi kookokselle. Suippumyrkkyseitikistä taasen lähtee raastetun perunan tai retiisin aromi. Risakkaat tunnetusti haiskahtavat spermaattiselle, vaikka minähän en sellaisista haiskahduksista mitään tiedä. Sillihapero haisee kuivuessaan – yllätys yllätys – silliltä. Herkkusieni tuoksuu tuoreena anikselta, se häiritsee minua kovasti koska yhdistän sen automaattisesti Ouzoon. Oksennurefleksi on taattu. Löyhkäseitikki nimensä mukaisesti löyhkää.

 

Sienet ovat muutenkin omituisia otuksine noine kolotyvisine helttoineen tai pullistuneine pillistöineen. Miten muka voi olla jokin elävä olomuoto joka ei ole kasvi tai eläin? Tavallaan ne ovat erittäin inspiroivia möllykötä. Limanuljaskaa ei ainakaan kiinnosta vittuakaan, se vaan on sellainen kuin on. Se ei halua miellyttää ketään, se vain hengailee limaisena päivät pitkät. Sellainen minustakin tulee. Ei siis ehkä limanuljaska, vaan limanuljaskan tai liuskahytykän lungin asenteen omaava elävä olomuoto. Olen sellainen kuin olen, enkä kuluta energiavarojani muiden miellyttämiseen turhan takia. 

 

Muutama asia tällaisissa sienikursseissa kuitenkin häiritsee. Nimittäin:

”Joitakin piirejä kiinnostavat aina nämä huumesienet.”

Halveksuva asenne paistaa lauseen läpi ja tihkuu sanojen läpi kuin pullotettu sillihapero. Ikään kuin psilosybiini haluaisi kenellekkään pahaa. Minä en jaksaisi uskoa siihen, että siinä oikein käytettynä olisi mitään väärää. Rehellisellä asennekasvatuksella siitäkin aiheesta voisi lisätä tietoisuutta. Se on vahva lääke, jonka avulla on saavutettu esimerkiksi mielenterveyden hoidossa paljon hyvää, ja sen kanssa ei kannata pelleillä. Mutta kannattaako mitään lääkettä syödä varomattomasti tai heppoisin perustein.

 

Ni! Saa nähdä kuinka kokeessa käy. Toivotaan nyt kuitenkin parasta. Enhän minä näitä pelkästään tuota koetta varten opiskele. Näyttöarviointi valoi uskoa ja opiskelumotivaatiota, ehkä mä osaan jotain sittenkin. Tai oikeastaan motivaatio on ollut korkealla koko ajan, mutta itsetunnossa on ollut parantamisen varaa. En ole ikinä ollut mikään kokeissa loistaja kymppityyppi, vaikka aihe olisikin kiinnostanut. Lähinnä sellainen kutoseen tai seiskaan tyytyvä oppilas. Mutta sitten kun oon saanut raivaussahan niin johan on alkanut rytiseen! (mainittakoon vielä, että lähinnä vain ennallistamistöissä). Nyt sitä vain huomaa vaativansa itseltään enemmän, kun aihe kiinnostaa enemmän kuin tuhat jänistä.