maanantai, 18. syyskuu 2017

Ylpeästi erilaiset, tuo television helmi

Katselin tuossa ohimennen Neloskanavalta tiistai-iltana tulevaa sarjaa nimeltä Ylpeästi erilaiset. Päällimmäisenä ajatuksena kyseisestä toimituksesta mieleeni jäi lähinnä se, kun vaimo sanoi että jos meidän kotiin tuotaisiin videokamerat kuvaamaan meidän normitouhuja parin päivän ajaksi, niin siitä jo saataisiin sarjaan helposti pari jaksoa lisää. Ehkä olen niin ylitsevuotava suvakkihuora ja liian avarakatseinen, kun mun mielestä ne tyypit siellä ohjemassa ei ollut mitenkään niin ”erilaisia”. Kaikilla meillä on joku omituinen tapa tai piirre, oli se sitten yksisarvisterapioiden pitäminen tai vastustamaton mieliteko halkaista oma kielensä.


Mutta mitä sarjalla sitten haetaan takaa? Halutaanko sillä tyydyttää ihmisten tirkistelynhalua ja uteliaisuutta, vai onko tarkoituksena lisätä oman elämänsä sohvanpohjatuomarien ylemmyydentuntoa kun saa kerrankin oikein luvan kanssa paheksua kanssaihmisten elämänvalintoja. Vai onko tarkoituksena näyttää, kuinka kuka tahansa meistä, muuten aivan normaalinen näköinen sänkinaamainen perushessu, saattaakin sisustaa kotiaan Helly Kitty teemalla ja harrastaa lolitaksi pukeutumista. Onko tarkoituksena hälventää ennakkoluuloja rohkeasti omana itseään olevia ihmisiä kohtaan vai lisätä kuilua heidän ja normiporukan välillä?


Mua ei ehkä mikään ärsytä niin paljoa, kuin muiden elämän analysointi, huoleton mielipiteiden heittely muille tärkeistä asioista tai minkään sortin arvostelu. Eräälläkin keskustelupalstalla joku arvostettu kyökkipsykologi diagnosoi nämä ”erilaiset” tyypit mielenterveysongelmaisiksi joille ei saisi nauraa, koska he ilmiselvästi tarvitsevat apua elämäänsä. Siis mitä vittua. Ensinnäkin missä vaiheessa on tullut ilmi, että sarjan esittelemillä ihmisillä olisi ongelmia elämänhallintansa kanssa? Tarkoitetaanko elämänhallinnan puutteella heidän ”erilaisuuttaan”? Mielenterveysongelmia tai ei, en näe valtavirrasta poikkeavissa elämäntyyleissä tai harrastuksissa mitään ongelmaa. Kenelläpä meistä ei vähän viiraisi tavalla tai toisella.


Toinen mua korpeava asia nykymediassa on se, että se korostaa erityisenä erilaisuutena mieshenkilöiden voimakkaan feminiinisiä puolia tai mekkoihin pukeutumista. Miksi sitä pitää osoitella oikein erityisesti? Siksikö, että pääsisimme taas sohvan pohjalta ripottelemaan ylevää hyväksyntäämme tai suoda hyväntahtoista hekottelua heidän ylleen. Itse en näe aiheessa mitään sen ihmeellisempää kuin siinä, että mä ostan mun vaatteet yleensä miesten puolelta silloin kerran kymmenessä vuodessa kun ostan itelleni ryysyjä muualta kuin kirpputorilta. Ei mullekkaan kukaan tule hymistelemään tai taputtelemaan olalle kuinka rohkea mä oon. Luojan kiitos.


Loppujen lopuksi mä haluan ajatella, että tärkeintä on kannustaa ihmisiä olemaan omia omituisia itsejään. Välittämättä ympäristön painostuksesta olla mediaa ja lakeja kunnioittava suomalainen lammasolento. Välittämättä television yrityksistä korottaa järjenäänimoralistien tuomarinpallia muita korkeammalle. Kumpa mäkin pystyisin olemaan jotain muuta kuin tällainen miellyttämisenhaluinen lapamato. Jonain päivänä mäkin olen ”ylpeästi erilainen”, seuraan itseäni ja omituisempiakin puoliani ilman pelkoa muiden arvostelusta ja analyyseistä. Niitähän tulee aina, mutta silloin mua ei kiinnosta pätkääkään. Tärkeintä on kaiketi olla rehellinen itselleen.

keskiviikko, 13. syyskuu 2017

Koita ny tässä sieniäkin pyydystää

Mä en tajua sienistä hölkäsen pöläystä. Huomiseen mennessä mun pitäis tuntea kaikki Eviran ruokasienilistalla olevat nuljaskahaarakasorakkaat ja ylihuomena pitäisi jo olla niin pro, että voisin neuvoa muita. Siitä johtuen tällä kyseiselläkin hetkellä silmissäni vilisee rouskuja ja seitikit tanssii ripaskaa vasemmassa aivolohkossa. Ronskeimmat ja vaarallisimmat myrkkysienet uskaltaisin sanoa jo haltsaavani, lievemmät ovat kieltämättä vielä hakusessa. Eli suosittelen odottamaan vielä pari viikkoa ennen kuin menee uskomaan mun sienitietämykseeni.

 

Jos ei muuta, niin tämän viikon aikana olen kokenut mitä erikoisempia hajuelämyksiä. Kangaspalsamirousku tuoksuu erittäin hämäävästi kookokselle. Suippumyrkkyseitikistä taasen lähtee raastetun perunan tai retiisin aromi. Risakkaat tunnetusti haiskahtavat spermaattiselle, vaikka minähän en sellaisista haiskahduksista mitään tiedä. Sillihapero haisee kuivuessaan – yllätys yllätys – silliltä. Herkkusieni tuoksuu tuoreena anikselta, se häiritsee minua kovasti koska yhdistän sen automaattisesti Ouzoon. Oksennurefleksi on taattu. Löyhkäseitikki nimensä mukaisesti löyhkää.

 

Sienet ovat muutenkin omituisia otuksine noine kolotyvisine helttoineen tai pullistuneine pillistöineen. Miten muka voi olla jokin elävä olomuoto joka ei ole kasvi tai eläin? Tavallaan ne ovat erittäin inspiroivia möllykötä. Limanuljaskaa ei ainakaan kiinnosta vittuakaan, se vaan on sellainen kuin on. Se ei halua miellyttää ketään, se vain hengailee limaisena päivät pitkät. Sellainen minustakin tulee. Ei siis ehkä limanuljaska, vaan limanuljaskan tai liuskahytykän lungin asenteen omaava elävä olomuoto. Olen sellainen kuin olen, enkä kuluta energiavarojani muiden miellyttämiseen turhan takia. 

 

Muutama asia tällaisissa sienikursseissa kuitenkin häiritsee. Nimittäin:

Joitakin piirejä kiinnostavat aina nämä huumesienet.”

Halveksuva asenne paistaa lauseen läpi ja tihkuu sanojen läpi kuin pullotettu sillihapero. Ikään kuin psilosybiini haluaisi kenellekkään pahaa. Minä en jaksaisi uskoa siihen, että siinä oikein käytettynä olisi mitään väärää. Rehellisellä asennekasvatuksella siitäkin aiheesta voisi lisätä tietoisuutta. Se on vahva lääke, jonka avulla on saavutettu esimerkiksi mielenterveyden hoidossa paljon hyvää, ja sen kanssa ei kannata pelleillä. Mutta kannattaako mitään lääkettä syödä varomattomasti tai heppoisin perustein.

 

Ni! Saa nähdä kuinka kokeessa käy. Toivotaan nyt kuitenkin parasta. Enhän minä näitä pelkästään tuota koetta varten opiskele. Näyttöarviointi valoi uskoa ja opiskelumotivaatiota, ehkä mä osaan jotain sittenkin. Tai oikeastaan motivaatio on ollut korkealla koko ajan, mutta itsetunnossa on ollut parantamisen varaa. En ole ikinä ollut mikään kokeissa loistaja kymppityyppi, vaikka aihe olisikin kiinnostanut. Lähinnä sellainen kutoseen tai seiskaan tyytyvä oppilas. Mutta sitten kun oon saanut raivaussahan niin johan on alkanut rytiseen! (mainittakoon vielä, että lähinnä vain ennallistamistöissä). Nyt sitä vain huomaa vaativansa itseltään enemmän, kun aihe kiinnostaa enemmän kuin tuhat jänistä.


 

fa.jpg

perjantai, 8. syyskuu 2017

Suohirviöiden puolesta: avautumista Kaitasuon tilanteesta

Hyvää herran vuotta satavuotiaalle Suomelle! Me suomalaiset olemme rehtiä ja rehellistä, luonnonläheistä kansaa. Olemme maailman ensimmäinen maa, joka liputtaa oman luontonsa puolesta. Selkä suorassa ja ylpeänä. Maasta olemme tulleet ja maaksi olemme tuleva, se on aina antanut meille elannon, happea ja turvaa. Puhumattakaan nykypäivänä arvoon nousseesta rentoutumisesta ja mindfullnessista, metsäterapioista ja eteerisistä tuoksuista.


Rakas maamme sai nimekseen Suomi, koska olemme asetelleen pyrstömme melkoisen soiselle maalle. Suomen pinta-alassa tuota rahkasammalisena lotisevaa maata on noin kymmenen miljoonaa hehtaaria. Siinä on riittänyt Väinämöiselläkin lääniä laulaa Joukahaista suohon, ja virvatulilla houkutella pahaa-aavistamattomia ihmisispoloja jorpakkoon. Suo on ollut meille aikain alusta luonnollinen ympäristö, aina läsnä. Olemme kuvainnollisesti syntyneet suopursun mystinen tuoksu nenässämme pehmeälle rahkasammalpedille.


Suuresta kansallisylpeydestä huolimatta allekirjoittaneesta on kuitenkin erittäin huolestuttavaa, että yli puolet noista monimuotoisista kasvu- ja elinympäristöistä on ojitettu metsätalouskäyttöön. Suuri osa jopa turhaan, sillä puut eivät kasva mielellään isoiksi ja jykeviksi niukkaravinteisella maaperällä. Ravinteet kun ovat huuhtoutuneet ojien mukana järviin ja lutakkoihin melkoisen rehevöittävin seurauksin.


Oikeasti luonnontilaisia soita on jäljellä Suomessa todella vähän. Eteläosassa alkuperäisestä määrästä on jäljellä alle neljännes, ja määrä on laskemassa vielä siitäkin huolestuttavaa vauhtia. Pirkanmaan soista on jäljellä alle 20%. Turvetuotanto rohmuaa näistä ison osan, esimerkiksi Vapo Oy ja Viipurin Turve ja Multatehdas OY ovat saaneet korkeimmalta hallinto-oikeudelta luvat tuhota Urjalan ja Humppilan rajalla sijaitsevan ikivanhan, harvinaisen ja arvokkaan avosuon nimeltä Kaitasuo.



Vapo on sitoutunut siihen, että me emme käytä luonnontilaisia soita turvetuotantoon. Se luonnontilaisuus on määritelty soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön strategiassa, jossa nelos ja vitos luokat ovat tällaisia luonnontilaisia soita. Me emme tällaisille luokille hae turvetuotantolupia.”

Mia Suominen, ympäristöjohtaja Vapo Oy



Jatkossa ympäristölupia haetaan siis vain luonnontilaltaan muuttuneille, pääasiassa ojitetuille turvemaille. ”


https://www.vapo.com/turvetuotantoavastuullisesti#slide-2042



Näistä jaloista sanoista huolimatta 10 000 vuotta vanha suo on nyt laitettu lihoiksi. Arvokkaan luonnontilaisen ympäristön, monien harvinaisten kasvien ja lintujen sekä muun eläin- ja eliölajiston kodin tilalla nähdään vain 80 hehtaaria turvetta. On siis sanomattakin selvää, että ympäristölupia ei ole haettu vain luonnontilaltaan muuttuneille, pääasiassa ojitetuille turvemaille.


Mitään ei ole kuulemma tehtävissä, KHO:n päätös on laitettu kirjoihin ja kansiin Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin valituksista huolimatta. Tällainen toiminta kieltämättä nakertaa vankkaa uskoani ihmiskuntaa kohtaan, mutta onneksi vaikuttaa siltä, että en ole todellakaan ainoa aiheesta pöyristynyt. Jos joku tietää jonkun keinon, jolla voisi vielä yrittää tehdä jotain, minuun saa ottaa yhteyttä.


Haluan toimia. Rakkaudesta lajiin. 


Kuvassa suolähde Seitsemisistä. Tähän mennessä ehkä maagisin paikka missä olen ikinä käynyt, kuva ei todellakaan anna oikeutta tuolle ihanuudelle. Kaitasuollakin kuulemma on moinen, se tosin on jäämässä turpeenottopaikkojen väliin. Tuskin pysyy samanlaisena enää sen mylläyksen jälkeen.


IMG_20170905_175049.jpg


https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsien-monimuotoisuus/soiden-ennallistaminen/


https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/suot/


http://www.metsa.fi/suojellutsuot


https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/kavimme-katsomassa-milta-9-000-vuotta-elamaa-tuonut-suo-nayttaa-oikeus-myonsi-turpeenottoluvan-ja-kaitasuo-tuhotaan-200365873/


torstai, 31. elokuu 2017

Lempiharrastukseni: vinkkelinmetsästys

Mä välillä mietin, että millaisista asioista mä haluan kirjoittaa. Haluanko jakaa tietoa mun noitailuista tai yrttileikeistä, kun mun oma oppimisprosessini on vielä ihan kesken. Onko se tiedon jakamista vai harhaanjohtamista? Pitäisikö mun ensin käyttää itseäni koe-eläimenä ja todella odottaa vuosien kokemusta ennen kuin uskallan kehottaa muita tekemään samalla tavalla kuin itse teen. Saati kirjoitella eräilyhommista, viimeksikin Helvetinjärvellä unohdin makuualustan ja ruokailuvälineet kotiin. Lopulta vetelin pöperöni veistetyllä puunkappaleella suoraan trangian kattilasta. Paraskin puhuja.


21198169_10214011160372496_1275786092_o.


Olisinko mä sittenkin mielummin semmonen dokulepakkoversio Sinkkuelämää Carriesta, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja paljastaa kaiken seksielämäänsä myöten. Uskoisin vaimon ainakin olevan todella tyytyväinen siihen ratkaisuun, eihän mikään ole oikeastaan liian henkilökohtaista kerrottavaksi. Vai haluaisinko mä sittenkin kirjottaa sateenkaariperheen arjesta ja vakuutella kaikille että joo joo ihan normaalia elämää tässä eletään. Ei harrasteta kosteaa homoilua päivästä toiseen ja kissataistella dramaattisesti Leimareitten jälkeen YO-talon edessä. Veikkaisin kyllä, että ketään ei kiinnostaisi loppujen lopuksi meidän perhe-elämä. Se kun pitää sisällään lähinnä typeriä sisäpiirivitsejä, jännittynyttä vaippojen viikkausta ja tonneittain kissankarvaa.


Olisko mulle sittenkin luontevampaa paasata vaan pontevaa asiaa. Mielipiteitä, argumentteja ja painavaa sanaa. Siitä kuinka uskon, että suurin osa sairauksista johtaa juurensa henkiseen pahoinvointiin tai ruokavalioon. Parhaimmat lääkkeet eivät todellakaan löydy apteekin hyllyiltä vaan luonnosta. Asevelvollisuus hevonperseeseen, tilalle vaikka jotain kehittävää - kaikille. Lakeja saa venyttää, niin kauan kuin muistaa käyttää vilkkua liikenneympyrässä. Maito kuuluu vasikoille. Homofobiset ihmiset on itse epävarmoja omasta seksuaalisuudestaan. Sudet kuuluu luontoon yhtälailla kuin ihmisetkin. Lapinlahden linnuilla on oikeasti hyviä kappaleita. Naurakaa vaan, mutta allekirjotan oikeasti kaikki edellä mainitut mielipiteet. Vitun suvakki.


Joskus olen harkinnut myös lifestyleblogin pitämistä. Käyttää itseäni lähtökohtana, mutta vetää kaiken aivan yli. Esitellä tän päivän outfittejä ja eilisen kirppislöytöjä. Antaa meikkausvinkkejä ja julkaista lattekupposten kuvia trendikkäissä kahviloissa. Uskokaa tai älkää, mutta tälläkin hetkellä mulla on päällä löysät bokserit ja musta huppari jossa on Uzin kuva. Toisin sanottuna muotiblogin ainekset on jo kasassa. Ja viimeksi kun join kahvia muualla kun kotona, olin ymmyrkäisenä onnesta kun sain sen joukkoon tilkan kasvimaitoa. Ei kaikilla huoltsikoilla sellaista herkkua ole! Olen kuullut, että muotiblogilla voi saada ilmaisia mainostuotteita. Pitänee siis oikeasti laittaa harkintaan.


(Kuvassa mä, ja sen on ottanut Miina Puolitaival.)

maanantai, 21. elokuu 2017

Kuin ensimmäistä kesää

Mä en tajua miksi kaikki valittaa tän kesän keleistä. Mun mielestä lämpötila on ollut vallan bueno ja mollukkakin paistellut kiitettävästi. Vettä ropissut mukavasti, juuri sopivasti ettei ole jatkuvasti pitänyt hillua kasvimaan liepeillä kasteluhommissa. On saanut hikoilla juuri sopivissa määrin, on päässyt järviveteen polskimaan ja mä oon onnistunut polttamaan nahkanikin oikein perinteitä kunnioittaen kesän aikana. Sadepäivinä on sitten saanut viettää eloaan himassa, sanoja tekstinkäsittelyohjelmalle oksentaen tai sohvan nurkassa kyhjöttäen kera Hank Moodyn ja rommilasin. Hyvällä omallatunnolla.


Sekin on ihan vitun jepa, että oon ensimmäistä kertaa elämässäni pitänyt oikeesti kesäloman. Vaikka alkukesästä olin reilun kuukauden eräällä luomutilalla harjoittelijan saappaissa ja loppukesästä heitin muutaman vuoron entiseen työpaikkaani, niin jumalauta – oon kerinnyt tekemään vaikka mitä! Ja hengissä oon edelleen vaikka oon ollut vakkaritöistä pois jo varmaan kahdeksan kuukautta. En tajua miten en tajunnut tätä aikasemmin.


Ollaan hilluttu mehtässä ihan hulluna, niin sadonkorjuuhommissa kuin muuten vain taapertamassa. Ollaan syöty itse kasvatettua perunaa, kurpitsaa, kurkkua, sipulia, porkkanaa, mansikkaa ja yrttejä. Oon alottanut tammenkasvatusprojektin. Ollaan kerätty talven varalle ja sukulaisille marjoja. Mustikkaa, lakkaa, variksenmarjaa, vattua, ahomansikkaa. Oon tutustunut villiyrtteihin ja kuivannut osan, sekä hiostanut ja uuttanut niitä. Oon oppinut paljon, mutta olen silti ihan keltanokka. Oon päättänyt, että musta tulee isona noita. Ihan vaan tällein vaatimattomasti.


Onneksi paras on vielä edessä! Nimittäin syksy. Syksy on ehdottomasti mun lempparivuodenaika. On ihan perkeleen mukavaa kun yöllä on pimeää ja huppariviileetä. Mikään ei oo niin siistiä kun kävellä tuolla jossain päämäärättömästi ja kuunnella jotain naurettavan tramaattista musiikkia. Joku varmaan lisäis tähän myös sen, että ihanaa kun voi polttaa kynttilöitä, mutta mä en kehtaa. Onneks vaimo voi hoitaa ne tössötykset, niin mä voin sitten salaa nautiskella niistä. Ehkä vähän tuhahtaa mennessäni, mutta kuitenkin hykerrellä henkisen partani alla. Kun mähän en niistä kynttilöistä niin perusta.


IMG-20170731-WA0010_resized_20170821_083


Yllä osa mun mesiangervonkuivausoperaatiosta. Sehän on sillein hieno kasvi, että siinä on asetyylisalisyylihappoa, joka on siis tunnetusti esimerkiks Aspirinin vaikuttava aine. Siitä johtuen sillä on kipua ja kuumetta lievittävä vaikutus. Sen lisäks se sisältää C-vitamiinia, parkkiaineita ja eteerisiä öljyjä. Viimeisimpänä mainistuista johtuen se myös tuoksuu melko huumaavalta, jos siitä vain tykkää. Kyseisestä rehusta voi tehdä teetä tai vaikka yrttikyvyn kipeille koiville. Voin sanoo, että ton operaation jälkeen koko kämppä tuoksu aika voimakkaalle.