Mä en tajua miksi kaikki valittaa tän kesän keleistä. Mun mielestä lämpötila on ollut vallan bueno ja mollukkakin paistellut kiitettävästi. Vettä ropissut mukavasti, juuri sopivasti ettei ole jatkuvasti pitänyt hillua kasvimaan liepeillä kasteluhommissa. On saanut hikoilla juuri sopivissa määrin, on päässyt järviveteen polskimaan ja mä oon onnistunut polttamaan nahkanikin oikein perinteitä kunnioittaen kesän aikana. Sadepäivinä on sitten saanut viettää eloaan himassa, sanoja tekstinkäsittelyohjelmalle oksentaen tai sohvan nurkassa kyhjöttäen kera Hank Moodyn ja rommilasin. Hyvällä omallatunnolla.

Sekin on ihan vitun jepa, että oon ensimmäistä kertaa elämässäni pitänyt oikeesti kesäloman. Vaikka alkukesästä olin reilun kuukauden eräällä luomutilalla harjoittelijan saappaissa ja loppukesästä heitin muutaman vuoron entiseen työpaikkaani, niin jumalauta – oon kerinnyt tekemään vaikka mitä! Ja hengissä oon edelleen vaikka oon ollut vakkaritöistä pois jo varmaan kahdeksan kuukautta. En tajua miten en tajunnut tätä aikasemmin.

Ollaan hilluttu mehtässä ihan hulluna, niin sadonkorjuuhommissa kuin muuten vain taapertamassa. Ollaan syöty itse kasvatettua perunaa, kurpitsaa, kurkkua, sipulia, porkkanaa, mansikkaa ja yrttejä. Oon alottanut tammenkasvatusprojektin. Ollaan kerätty talven varalle ja sukulaisille marjoja. Mustikkaa, lakkaa, variksenmarjaa, vattua, ahomansikkaa. Oon tutustunut villiyrtteihin ja kuivannut osan, sekä hiostanut ja uuttanut niitä. Oon oppinut paljon, mutta olen silti ihan keltanokka. Oon päättänyt, että musta tulee isona noita. Ihan vaan tällein vaatimattomasti.

Onneksi paras on vielä edessä! Nimittäin syksy. Syksy on ehdottomasti mun lempparivuodenaika. On ihan perkeleen mukavaa kun yöllä on pimeää ja huppariviileetä. Mikään ei oo niin siistiä kun kävellä tuolla jossain päämäärättömästi ja kuunnella jotain naurettavan tramaattista musiikkia. Joku varmaan lisäis tähän myös sen, että ihanaa kun voi polttaa kynttilöitä, mutta mä en kehtaa. Onneks vaimo voi hoitaa ne tössötykset, niin mä voin sitten salaa nautiskella niistä. Ehkä vähän tuhahtaa mennessäni, mutta kuitenkin hykerrellä henkisen partani alla. Kun mähän en niistä kynttilöistä niin perusta.

Yllä osa mun mesiangervonkuivausoperaatiosta. Sehän on sillein hieno kasvi, että siinä on asetyylisalisyylihappoa, joka on siis tunnetusti esimerkiks Aspirinin vaikuttava aine. Siitä johtuen sillä on kipua ja kuumetta lievittävä vaikutus. Sen lisäks se sisältää C-vitamiinia, parkkiaineita ja eteerisiä öljyjä. Viimeisimpänä mainistuista johtuen se myös tuoksuu melko huumaavalta, jos siitä vain tykkää. Kyseisestä rehusta voi tehdä teetä tai vaikka yrttikyvyn kipeille koiville. Voin sanoo, että ton operaation jälkeen koko kämppä tuoksu aika voimakkaalle.