Hyvää herran vuotta satavuotiaalle Suomelle! Me suomalaiset olemme rehtiä ja rehellistä, luonnonläheistä kansaa. Olemme maailman ensimmäinen maa, joka liputtaa oman luontonsa puolesta. Selkä suorassa ja ylpeänä. Maasta olemme tulleet ja maaksi olemme tuleva, se on aina antanut meille elannon, happea ja turvaa. Puhumattakaan nykypäivänä arvoon nousseesta rentoutumisesta ja mindfullnessista, metsäterapioista ja eteerisistä tuoksuista.

Rakas maamme sai nimekseen Suomi, koska olemme asetelleen pyrstömme melkoisen soiselle maalle. Suomen pinta-alassa tuota rahkasammalisena lotisevaa maata on noin kymmenen miljoonaa hehtaaria. Siinä on riittänyt Väinämöiselläkin lääniä laulaa Joukahaista suohon, ja virvatulilla houkutella pahaa-aavistamattomia ihmisispoloja jorpakkoon. Suo on ollut meille aikain alusta luonnollinen ympäristö, aina läsnä. Olemme kuvainnollisesti syntyneet suopursun mystinen tuoksu nenässämme pehmeälle rahkasammalpedille.

Suuresta kansallisylpeydestä huolimatta allekirjoittaneesta on kuitenkin erittäin huolestuttavaa, että yli puolet noista monimuotoisista kasvu- ja elinympäristöistä on ojitettu metsätalouskäyttöön. Suuri osa jopa turhaan, sillä puut eivät kasva mielellään isoiksi ja jykeviksi niukkaravinteisella maaperällä. Ravinteet kun ovat huuhtoutuneet ojien mukana järviin ja lutakkoihin melkoisen rehevöittävin seurauksin.

Oikeasti luonnontilaisia soita on jäljellä Suomessa todella vähän. Eteläosassa alkuperäisestä määrästä on jäljellä alle neljännes, ja määrä on laskemassa vielä siitäkin huolestuttavaa vauhtia. Pirkanmaan soista on jäljellä alle 20%. Turvetuotanto rohmuaa näistä ison osan, esimerkiksi Vapo Oy ja Viipurin Turve ja Multatehdas OY ovat saaneet korkeimmalta hallinto-oikeudelta luvat tuhota Urjalan ja Humppilan rajalla sijaitsevan ikivanhan, harvinaisen ja arvokkaan avosuon nimeltä Kaitasuo.

”Vapo on sitoutunut siihen, että me emme käytä luonnontilaisia soita turvetuotantoon. Se luonnontilaisuus on määritelty soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön strategiassa, jossa nelos ja vitos luokat ovat tällaisia luonnontilaisia soita. Me emme tällaisille luokille hae turvetuotantolupia.”

Mia Suominen, ympäristöjohtaja Vapo Oy

”Jatkossa ympäristölupia haetaan siis vain luonnontilaltaan muuttuneille, pääasiassa ojitetuille turvemaille. ”

https://www.vapo.com/turvetuotantoavastuullisesti#slide-2042

Näistä jaloista sanoista huolimatta 10 000 vuotta vanha suo on nyt laitettu lihoiksi. Arvokkaan luonnontilaisen ympäristön, monien harvinaisten kasvien ja lintujen sekä muun eläin- ja eliölajiston kodin tilalla nähdään vain 80 hehtaaria turvetta. On siis sanomattakin selvää, että ympäristölupia ei ole haettu vain luonnontilaltaan muuttuneille, pääasiassa ojitetuille turvemaille.

Mitään ei ole kuulemma tehtävissä, KHO:n päätös on laitettu kirjoihin ja kansiin Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin valituksista huolimatta. Tällainen toiminta kieltämättä nakertaa vankkaa uskoani ihmiskuntaa kohtaan, mutta onneksi vaikuttaa siltä, että en ole todellakaan ainoa aiheesta pöyristynyt. Jos joku tietää jonkun keinon, jolla voisi vielä yrittää tehdä jotain, minuun saa ottaa yhteyttä.

Haluan toimia. Rakkaudesta lajiin. 

Kuvassa suolähde Seitsemisistä. Tähän mennessä ehkä maagisin paikka missä olen ikinä käynyt, kuva ei todellakaan anna oikeutta tuolle ihanuudelle. Kaitasuollakin kuulemma on moinen, se tosin on jäämässä turpeenottopaikkojen väliin. Tuskin pysyy samanlaisena enää sen mylläyksen jälkeen.

https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsien-monimuotoisuus/soiden-ennallistaminen/

https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/suot/

http://www.metsa.fi/suojellutsuot

https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/kavimme-katsomassa-milta-9-000-vuotta-elamaa-tuonut-suo-nayttaa-oikeus-myonsi-turpeenottoluvan-ja-kaitasuo-tuhotaan-200365873/